sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävät

Minulla on maailman parhaimmat ystävät! Näinhän sitä aina tavataan sanoa ja tottahan se on. Tämän ikäisenä ajattelee ja arvostaa ystävyyttä ihan eri tavalla kuin silloin nuorena. Oli ystävät toki tärkeitä silloinkin, mutta nykyään se on erilaista, arkisempaa ja likeisempää, syvempää.

Ennen käytiin ystävien kanssa kaffeella, juoruttiin ja naurettiin, välillä itkettiin. Viikonloppuisin tietysti tanssittiin ja biletettiin, aamulla tekstailtiin ja vertailtiin että kenellä on huonoin olo. Ystävyyteen liittyi enemmän sellaista "jengimäisyyttä", oli turvallista ja tärkeää kuulua porukkaan. Nuorena luottamus tarkoitti lähinnä sitä että voit kertoa salaisuuksia toiselle ilman että ne leviää muiden korviin. Luotto siihen että ketään ei jätetä yksin baaritiskille nolosti notkumaan, ja siihen että paluukyydissä lasketaan onko kaikki päät paikalla. 

Näin vanhempana ystävien tuki on vielä merkitsevämpää, onhan elämän haasteet ja ongelmatkin eri tasoa kuin nuorena. Ystävät kuuluuvat perheeseen, sulautuvat arkeen. Kyläillään ilman kahvittelua, jaetaan hyviä arkiruokareseptejä, hoidetaan ja kasvatetaan yhdessä lapsia. Luottamus on itsestään selvää. Jos nuorena oltiin kuin paita ja perse niin nyt ollaan kuin juusto ja viini. Täydellisiä toisillemme ja....noh, vähän vanhempia.

Hyvää ystävänpäivää!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti